tiistai 10. huhtikuuta 2012

Yliopisto muutospaineessa


Tämä teksti jatkaa eilen alkanutta sarjaa, joka summaa keskiviikon 14.3. tapahtumissa käytyjä keskusteluja. Tekstit perustuvat alustuksiin, puheenvuoroihin ja ryhmäkeskusteluihin, joita Helsingin ja Turun tilaisuuksissa käytiin. 

Ajatukset ja mielipiteet ovat siis kollektiivisia, eivätkä kenenkään yksilön omia - paitsi jos toisin ilmoitetaan. Tekstin ovat kirjoittaneet Maija Karasvaara ja Heli Paakkonen.


2. Yliopisto muutospaineessa 

Yliopiston roolia käydyssä keskustelussa on mahdotonta sivuuttaa. Vaikka alalla toimivat ovat voineet menettää yhteyden akateemiseen yhteisöön, on yliopiston merkitys kulttuurintutkimuksen jatkajana elintärkeä. Joillekin paikalla olleille yliopisto on toiminut ponnahduslautana työuralle, joillekin yliopisto on työnantaja, toisille opiskelupaikka.

Neljännentoista päivän tapaamisessa SKS:n juhlasalissa korostui vahva tarve tuoda poikkitieteellisyyttä ja synergiaa akateemisen kulttuurintutkimuksen kentälle. Poikkitieteellistä yhteistyötä tehdään jo kaikkialla muualla, miksei siis myös kulttuurintutkimuksen alalla.

Kun lähtökohtana on jatkuva rahoituksen väheneminen ja siitä johtuva resurssien häviäminen, näyttää tutkimuksen tulevaisuus toivottaman synkeältä.

Miten yliopisto voi vastata tapahtuneeseen muutokseen? Kuinka kasvattaa kiinnostusta ja arvostusta ja sitä kautta saada lisää rahaa opetukseen ja tutkimukseen? 

Keskusteluissa ratkaisumalliksi tarjottiin tutkimuksen ongelmakeskeisyyttä ja kriittisempää suhtautumista tutkimusaiheiden valintaan. Tutkimustaan vasta aloitteleva voi puolestaan miettiä, löytäisikö yliopiston ulkopuolelta vaihtoehtoista rahoitusta omalle tutkimusaiheelleen.

Kulttuurintutkimuksen tulevaisuutta on vuonna 2012 visioitava ilman vanhoja rajoituksia, ja yhteistyökumppaneita tulisi etsiä myös perinteisten tahojen ulkopuolelta. Vaihtoehtoisen rahoituksen malli tulee ottaa helposti lähestyttäväksi normiksi.

Jokaisen omaa asiantuntijuutta tulisi myös korostaa arastelematta. Hienoja, henkilökohtaisia erikoisaloja on turha piilottaa vain akateemiseen kuplaan.

Avaukset osaajaverkostoista ja kulttuuriosaamosta pyrkivät kulttuurintutkimuksen tulevaisuudessa vastaamaan syntyneeseen avoimuuden ja vuorovaikutuksen tilaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti