Tämä teksti aloittaa sarjan, joka summaa keskiviikon 14.3. tapahtumissa käytyjä keskusteluja. Tekstit perustuvat alustuksiin, puheenvuoroihin ja ryhmäkeskusteluihin, joita Helsingin ja Turun tilaisuuksissa käytiin.
Ajatukset ja mielipiteet ovat siis kollektiivisia, eivätkä kenenkään yksilön omia - paitsi jos toisin ilmoitetaan. Tekstin ovat kirjoittaneet Maija Karasvaara ja Heli Paakkonen.
1. Ryhtiliike: puhetta imagosta
Kulttuurialan instituutioiden ja tutkimuksen tulevaisuus ovat Suomessa vaakalaudalla.
Syitä alas ajolle voidaan toki etsiä laajemmasta poliittisesta muutoksesta ja taloudellista ratkaisuista. Syiden vatvomisen sijaan nyt on ryhdyttävä toimeen. Optimistinen keskustelu hyökkäsi rohkeasti kohti suuria haasteita.
SKS:n juhlasaliin 14.3. kokoontuneiden kesken oltiin yksimielisiä siitä, että nyt on kriittinen hetki pohtia keinoja hyödyntää monitieteisen alan valtavaa potentiaalia ja luoda väyliä vaikuttaa itse omaan tulevaisuuteen.
Kulttuurintutkimus ei ole menettänyt sille kuuluvaa roolia tärkeänä kulttuurimme asiantuntijana ja ymmärtäjänä. Alalla toimivilla on kuitenkin edessään itsetutkiskelun paikka kun etsitään ratkaisua nykyiseen imago-ongelmaan. Mielikuvat muinaisuuteen jämähtäneistä tutkimusaiheista ja työttömistä maistereista eivät muutu itsestään.
Käydyssä keskustelussa tuotiin esiin tärkeitä ratkaisukeinoja. Minkälainen on se mielikuvien kokonaisuus, jonka haluamme itsestämme muille välittyvän?
Kulttuurintutkimus ei ole onnistunut esiintymään dynaamisesti julkisuudessa. Kasvojen kohotuksen tarve niin ulospäin kuin itselle on ilmeinen. Aktiivisuuden ja näkyvän tekemisen kautta syntyy mahdollisuuksia tuoda osaamistamme ja kiinnostuksiamme esiin. Nykytutkimus on paljon muutakin kuin suuren yleisön mielikuva.
Tieteenalan epävakaaseen tulevaisuuteen tulisi lähteä etsimään ratkaisua paremman näkyvyyden avulla - annetaan osaamisen päästä kainostelematta esiin. Kerrotaan meistä muille ja toimitaan yhteistyössä median kanssa. Keskustelu muistutti myös tärkeästä yhteiskunnallisesta lobbaamistyöstä. Toiminnan alas ajamiseen voidaan vaikuttaa järjestäytymällä tiiviiseen yhteistyöhön yliopiston ulkopuolisten instituutioiden kanssa.
Helena Saarikoski nosti alustuspuheenvuorossaan esiin tärkeän motivaattorin. Saarikosken mukaan yleisön kiinnostus kulttuurin tutkimusta kohtaan ei ole hävinnyt mihinkään. Nykytutkimusta piinaava mielikuva pölyttyneistä tutkimusaiheista ja menneeseen jämähtäneestä tutkimustyöstä ei vastaa todellisuutta. Imago ja maine rakentuvat niille mielikuville, joita itsestämme rakennamme, tiedostamatta tai tiedostaen. Näitä mielikuvia voidaan siis myös muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti